Kylähullun päiväkirja

Son vain kyllä ihime, että näistä pressanvaaleista tuli nyt näin koko kansan vaalit. Ja son kans jännä, että semmosta ko vaalisalaisuutta ei näy enhän olevan ollenkhan. Mutta siis, semmosekki ihimiset jokka ei koskhan ole politikoinhet, ovat ruvenhet siihen nyt. Ei siinä mithän pahhaa ole, ko vain pysythän asia linjalla.

Molen sanonu julukisesti olevani Haaviston takana. Tietenkhän meijän täälä raukoilla rajoilla ei pitäs olla kummankhan ehokkaan takana, mutta mie kyllä tehin vähän semmosta tiputuspeliä tässä äänestyspäätöksessäni. Ja naisellisesti tietenkin päätöksheni vaikutti myös se kumpi on muodollisesti pätevämpi. Kummassa silimä leppää. Edellisissä vaaleissa äänestin Saulia, soli silloin juuri  noihin kriteerhein sopiva ehokas. Eli emmie hätiköi, perusthet on ollu jo monissa vaaleissa samat.

Vähän molen kyllä pettyny molempien ehokkaijen päämäärhin. Net ei hoksaa sitä, että Paavon (Väyrysen, ei siis sen kenkäpahasen) ääniä on vielä vaphaana. Jotenki olisin odottanu enempi tätä meijän maalaisten kosimista. Niijen asioitten esille ottamista jokkon meille tärkeitä. Meille Gukkenheimit ja muut kehäkolomosen asiat on nöpön nuukaa, mutta miten met piettäs tämä maakunta asuttuna ja elinvoimasena. Jotenki tuntuu että Haavisto ei ainakhan tarkotuksella ole tätä tyhyjentämässä.

Tässä ko on lukenut ja kuunnellu keskustelua tästä vaalitouhusta, tullee mielhen että ihan naivia on puhua koko kansan presitentistä. Semmosta olekhan. Kun ens pyhänä tulos seleviää, osa kansasta on pettynheitä. Melekein puolet, arvelisin mie. Ihan ko Paavon putoamisen jälkhenki. Olihan se Lapille iso menetys, mutta toishaalta mie näkisin sen myös tulevaisuuen kannalta isona mahollisuutena. Paavo teki ison työn nostaessaan maalaisarvot ylös, sitä mieltä oli paljon ihimisiä. Koskhan viimeksi keskustalla on ollu noin myötä mielistä ihimistä? Mutta nämä ko ei näy ottavan vaaria misthän. Kysymykseen häätyskö Paavosta tulla Keskustalle uusi puhheenjohtaja lähes kaikki maakunnat olivat sitä mieltä ettei. Saamarin jästipäät!  Anteeksi. Mutta siinon varmasti jo käyny niin että Kepun ytimeen on pesiyny niin paljon niitä juppijaakkoja ettei Kepua enhän pelasteta siihen mitä se on aikoihan ollu, ja mitä sen häätys olla nykki. Siihen keskustaan mieki uskon ja luotan. Mutta nyt son vähän ko uskos joulupukkiin.

No, mikäs se resitentin tehtävä oikhen on? Nykkö silton riisuttu lähes kaikki valta, niin oliskhan Suomen aika saaha arvovaikuttaja ressaksi? Ite näen kyllä sen, pr-töiden lisäksi, ainuaksi vaikuttamisen kanavaksi. Molen vähän pettyny siihen että Halonen ei astunut niihin saappaisiin. Hälle kyllä varmhan niitä tarjothin, mutta olisko ollu sitten liian pelokas linjaamaan asioita. Kyllähän sieltä jotain pelin avauksia tuli, mutta ko net jäi sitten sille tielle. Jotenkin mie uskon, että uuessa ressassa, oli kumpi tahansa, olisi enämpi potentiaalia siihenki hommaan.

Tärkeintä tässä kuitenki on se, että met menemmä sankoin joukoin äänestämhän. Emmä jätä asiaa toisten päätettäväksi, varsinkhan sen univelkaisen. Äänestämmä oman mielen mukhan, sillälailla että sen päätöksen jälkhen on hyä olla ja hengittää. Emmä kuuntele toisten sanomisia, emmäkä galluppeja. Ja muistakaa että Väyrysen ääniä ei ole testamentattu kelhen, joten jokkaisella on oikeasti KANSALAISOIKEUS äänestää! Meillä jokkaisella on yksi ääni, mutta vain se yksi ääni. Älä jätä sitä käyttämättä.

Sitä joskus on semmonen tunne itelläki että pitäs mennä pakkasella hankhen istumhan ja ulvomhan kuulle. Sillon ko ahistaa oikhen kovasti. Mutten mie silti oo koskhan tuntenu olevani susihukkanen. Son mulle aika vieras elläin ollu aina. Paitti lapsuuen savuista.

Tähän viikonlophun asti. Olenhan mie lukenu että hukkatokka on kulukenu naapurikylän liepheillä. Mutta että tullee talojen pihalle ja hävittää talojen koiria. Yhtäkkiä soliki ihan toellisuutta. Ei se hukka meijän kylässä ole ollu, mutta ihan lähellä kuitenki. Tuo sosiaalinen media tuo hädän ja huolen lähelle siinä missä ilon ja onnenki.

Ilo tuli ja ilo meni. Äsken lapin radio uutisoi, että susille on saatu kaatolupa ja heti samhan hengenvethon sen, että luonnonsuojeluliitto paheksuu kaatolupia. Ko net suet olis ollu matkailullisesti mahottoman tärkeitä. No, nuo suet olis kai ollukki helppo opettaa oikhen “pehmonalleiksi” ko net tuntuu olevan niin ihimisrakhaita. Totta se normaali hukka pölökää ihimisiä, ees vähän. Mutta nämä net vain kuleksii talojen pihalla ja kuseksii nurkhin. Misthän net on tänne tulhet?

Son semmonen tilemma nämä pevot täällä meijän keskellämme. Varmhan son niin että kaikkia eläimiä mettässä tarvithan, mutta son erämaanlaki kuka sielä pärjää ja kuka ei. Meijän takapihalla -ainaki melekein- asustaa monta karhua. Molen pelänny jo monta vuotta että koskhan net tullee pihalle. Jäläkiä ja jätöksiä on ihan tuossa vieressä. Ihimekköse että koirat haukkuu  yöt, ei net taija ennää kettuja haukuttaa…

Mutta kyllä minua vistottaa ajatus siitä että Lokassa hukat kävelee pihoilla, ja samalla jossaki helsingissä olhan sitä mieltä ettei niitä sais vähentää. Son vähän sama ko jossain kalliossa on ehkä nähty karhu niin ratio varottaa siitä meitäki. Mutta siitole ko pari kevättä ko karhut asu Puskan Jarin lammasaijassa elikkä ihan ihimisasutuksen vierellä, ei siitä vain varotettu ees meille kuntalaisille. Satika Helsingissä.  Oomma met vain niin eriasemassa tässäki asiassa.  Alakaa usko hiipumhan pikkuhiljaa.

Mutta onnekseni en oo susihukka. Onneksi olen punahilkka.

Kolmella eurolla kotiin kuljetettuna, sanoi täti puhelimen päässä. Ajattelin, että ompa somaa palvelua ja aika halapaaki. Kolomella eurolla ei autoa kannata ees käynnistää.

Parin päivän päästä soi puhelin jossa miellyttävä mies ääni sanoo, että teille on tulossa paketti. Säikähin ensimmäiseksi, että kukhan mulle  maka paketin on lähettäny. Onhan nyt joulu lähellä, mutta siltiki. Ääni jatkoi, että onko teillä kethän kotona? Ajattelin, että ja mithän se mokoma sulle oikhen kuuluu. “Pitäs saaha allekirjoitus”. Sitte hoksasin miston kysymys. EI, ei meillä ole kethän kotona. Päivällä. “Sitten minä tuon pakettikortin postin mukana laatikhon, ja jätän paketin kioskille” Hei, mitä, eiksitä voi jättää minun postilaatikhon sen pakettikortin kans?? Onko se niin iso paketti ettei se maka laatikhon mahu jätettäväksi. Kyllä mie sen kortin allekirjoitan ja laitan huomena sitten siihen sammaan laatikhon, ota siitä. Ei maka onnistu.

Vaikka mie en heti ees älynny mistä paketista oli kyse, niin siitä tuliki yhtäkkiä niin tärkijä että se piti saaha just ja tänä päivänä tänne. Olishan nuita kaikenlaisia tekemättömiä töitä ollu vaikka kuinka palijon. Niitä josta maksethan palakka ja niitä jokka jotenki näkkyy jäävän tässä pirtissä minun kontolle. Mutta silti hääty lähtiä hakhen sitä pakettia. Hommat seis ja authon. Siinei kilometrejä laskettu. Nyt vasta ko paketti on jo kotona ynnäilen että paljonkhan se oikiasti tuli minulle maksamhan? 25 kilometriä Savukoskelle ja takasin tekkee viiskymmentä yhthensä. Hotusiinina se tekkee noin vaja neljä euroa, siis jo enemmän ko se luvattu kolome. Ja ko mie sen kolomekki kuitenki jouvun maksamhan. Salto on siis jo 7 euroa. Siihen ko lissää menetetyn työajan. Tai siis se tullee tuplana, koska pakkohan se työ on tehä, ja nyt kun tehen sen sitten illalla niin mennee iltalisillä (vaikkei meillä mithän työaikaa ookhan, eikä siis iltalisiä..). Sitten mie kävin tietenki Heinäesalla viemässä muutaman kympin, mutta toisaalta son sitten vähentävä elementti, ko kaupassa olis kuitenki häätyny käyvä. Mutta, mutta…. ko met laskemma montako euroa meni ohi puutelistan, heräteostoihin… molen vähän nolona ja ajattelen, etteikö tuo yksi sim-kortti olis ehtiny huomenaki tulla postin mukana.  Ja että maka paketti. Sim-kortti….

pani taas tämän yhen kylähullun kirijottamhan. On ne vanhat ihimiset olhet kyllä viishat, mistä net  on  osannu vuosikymmenten takkaaki näin tarkalhen säätä ennustaa. Ko nuot telekkarin ennustajat taho osata päivän tai kahenkhan taka osua. Vaikka niillon käytössä globaali, lokaali ja tietokone.

“Ja öinen kylätie niin usein liukas lie kun ajan vain, työmatkallain”

Molen kirijoittanu kirjan. Sen ensimmäiseni, esikoiseni. Sole mikhän iso kirja, mutta son minun tekemä ja minua ittiäni ihan täynnä. Ja siksipä sonki piilotettuna piirongin laatikhon, ettei sen syvällinen sisus pääsis koskhan järkyttämhän kethän.

Soli vaan kerran semmonen tunne, että pakko oli saaha asioita ittestä ulukoistettua. Mie istuin työhuonhen nurkhan säkkituolhin ja annoin sisimpäni vuoltaa asioita. Ensin mie kirijotin esipuhheen niinko oikiat kirijailijat tekevät. Siinä mie “kiitin” kaikkia niitä jokka olivat osallisia siihen, että tämä kirjoitustarve tuli. No, kaikki sei kuitenkhan ole ihan lasten luettavaa tekstiä, joten ohitammapa sen vain edellisellä maininnalla. Sitten, sivu sivulta, tekstiä tuli eikä palijon tarvinnu synnytystuskia tuntiakhan. Soli semmosta heleppoa suoltamista, niinko vanhan singerin naputusta. Sivu sivulta, sana sanalta. Kauniita kirjainkänkkyröitä. Niin, unohinki mainita että kirijotin sen ihan Elomaan opettamalla kaunokirjoituksella. Käsin, omalla käsialallani. Jos mullolis ollu pyyhekumi, kirjasta ei ehkä olisi tullut noin ennakkosensuroimaton ko se nyt on. Son varmasti parempi näin.

Kun sitten viimein yösyännä luomisen tuska loppui ja ajatukset oli paperilla, kattelin sen läpi ja piirtelin sivujen laithan sydämiä, kyyneleitä, aurinkoja, lintuja. Mitä millonki minkäki tekstin kohala mielhen tuli. Sitten mie niittasin sen kirjaksi. Naittajalla, niinkö meilläpäin sanothan. Siinä soli. Minun esikoisteokseni. 10 sivua, määrä sisältää yhen etusivun, yhen takasivun, esipuhheen, kiitossivun, yhen sivun jossa lukkee teoksen nimi ja kirjailijan nimi, sisällysluettosivun, yhen tyhjän tausta sivun ja lopuilla sivuilla elämän iloa ja tuskaa. Siitä molen ylypiä. Taijanki alakaa käyttämhän tittelinä esikoiskirjailija.

Niin, se toinenki kirja on tulosa. Siinä mullon jo yhtiökumppaniki. Oottakaapa ja yllättykääpä. Ajan kanssa hittaasti… “Pian aikaa porstuasta porthain kautta pihalle”

TONTTI MYYTÄVÄNÄ

Lokassa 3 h tontti myytävänä. Tontista noin 2 h rakennuskelpoista metsämaata.

Alueella on Lokka-Koitelainen- Kevitsa osayleiskaava, ja se on kaavoitettu pientaloalueeksi.

Kylässä on vesijohtoverkosto, jätevesijärjestelmää EI ole.

Tontti sijaitsee Purnusaarentien varressa, ei suoraa yhteyttä Lokan tekoaltaaseen, mutta on ihan välittömässä läheisyydessä. Satamaan matkaa noin kilometri.

Näkymää tontilta

Tee tarjous eija.leppajarvi@wippies.fi

Lisätietoja:

Eija Leppäjärvi  o4o-486 2736

Veijo Leppäjärvi o4o-718 4749

Sodankylän kunnan rakennustarkastaja Matias Yliriesto o4o-774 2828

http://kansalaisen.karttapaikka.fi/kartanhaku/osoitehaku.html?e=531552&n=7522999&scale=8000&width=600&height=600&lang=fi

 www.sodankyla.fi/lokka 

http://fi.wikipedia.org/wiki/Lokan_tekoj%C3%A4rvi 

http://fi.wikipedia.org/wiki/Lokka

http://sodankyla.yhdistysavain.fi/kylat/lokka/ ’

 http://www.peda.net/veraja/sodankyla/koulut/lokka

Onneksi mie en ymmärrä politiikasta mithän. Muutenhan mieki menisin ihan sekasin tästä vallittevasta tilanthesta. Voipihan se tietenki olla että minua on rokotettu pentuna semmosella politiikkaneulalla ja olen saanu elinikäisen vastustuskyvyn.

Niin, minusta tuntuu aivan hullulta tämä vaalien jälkeinen elämä. Emmie oikhen ossaa ees hahmottaa missä tässä menhän. Semmie tiän kyllä mikä on suomen vaarallisin olio. Son se persu.  Minusta son jotenki hullua että jos joka viijes meistä on persuja äänestäny, niin miksi sei ole yhtä varteen otettava kannnanotto ko että joku muu puolue saapi vaalivoiton. Miksi niiden persuja äänestänheitten ihmisten häätyy lähes pelätätä tunnustaa mitä tuli tehtyä. Mikhän oikeus meillä kaikilla on ehdollistaa näitä ajatuksia. Eikö se häätys olla niin että nyt sitten mietittäs mitä kansa halusi sanoa ja vastata mahdollisimman rehellisesti siihen pyynthön. Sillä persujen valtava äänisaalishan on protesti. Suomalainen tapa toimia on - onneksi - rauhallinen ja protestit tulevat vaalien kautta, eikä esimerkiksi tappeluissa ja mielenosoituksissa pitkin kyliä ja kaupunkeja.

Missä meni keskustalla lapaset hukhan? Sillon ko mie oli läppi niin oli reilusti maalaisliitto ja smp. SIlloin puolustethin pienviljelijöitä ja muutoin köyhissä oloissa eläviä ja asuvia. Maalaisliitto oli tavallisen ihmisen tavallinen puolue. Siinä vaiheessa kun tämän puolueen kaupungillistaminen alkoi, katosi kepun punainen lanka. Mielistelyllä ei vain yksinkertaisesti mennä näissä asioissa ethenpäin. Ja mie olen vahvasti sitä mieltä että Keskustan pyrkiessä kaupunkeihin, menetti se oman maalaisidentiteettinsä niin lopullisesti että ihmiset eivät enää sitä tunnistaneet omaksi puolueeksi. Joku joskus on sanonut, että kun toiselle kumartaa niin toiselle pyllistää. Eli ei voi olla sekä kaupunkilaisten ja maalaisten puolue. Ei vain voi olla.

Ja mithän met saimma tilalle? Persut. Sen puolueen arvot ovat pitkälti samoja kuin aikoinaan oli smp:llä. Olettako huomanneet sitä? No, miksihän näin? Varmhan siksi että perussuomalaiset ovat arvopohjainen jatke maalaisliitolle. Ei Kepulle.

Onhan se varmasti uhka maaseudulle ja lapille jos tukipolitiikka muuttuu olleellisesti. Mie kuitenki uskon ettei net persut olet sen tyhmempiä ko met muutkhän. Kun asiat vain tulevat kohalle, on niihin perehdyttävä ja alettava hommiin. Persujenki!!!

Siinä mie huomaan hymyileväni ja nyökytteleväni. Auton ratissa keskellä erämaa taivalta. Son sinälhän ihan ihme, sillä ylhensä mie soittelen musiikkia ja laulan kurkkusuorana. Se pittää aivotoiminnan viriänä ja ko aivot saapi happea niin ei nukuta. Son tärkiää autoillessa. Mutta nyt mie hymyilin, ihan hyväntahtoisesti, miehelle joka radiossa puhui minun ajatuksia.

Jotenki minua on vaivannu aina näissä politiikan asioissa se, ettemmie oo kenenkhän kans kovin sammaa mieltä. Molen aika huonosti sijottunu tuonne puoluepoliittiselle akselille. Vaaleissaki mie olen aina äänestäny ihmistä. Olen ajatellu että sillon ainaki “saletisti natsaa”.

Kun muistelen ensi “kontaktia” tähän miellyttävä ääniseen nuoreen mieheen, palataan takasin neljä vuotta ja edellisiin eduskuntavaaleihin. Muistan että hänen kuvansa koristi Savukosken torin laitamia. Soli rohki komia mies, ja kuvaki vielä tosi hyvä. Äänestysnumeroa mie en siitä löytäny, ja siksi arvelinki että hän ei uskalla täälä raukoilla rajoilla tulla tunnustetuksi. Eikä tietenkhän myöskhän äänestetyksi. Vaikka on kai sitä Aku Ankkaaki joku äänestäny, ja kai se ny on menny vielä enämpi hukhan se ääni?

Mutta niin, siinä autoillessa kuuntelin vuoroin ratiota ja vuoroin ommaa syäntäni. Siinä net aika synkronissa soivat. Onneksi olin jo ääneni siinä vaiheessa antanu, sillä kuka tietää että kun tämmösen vanhan täti ihmisen ajatusmaailman saapi tuommonen nuori pojan kloppi sekasin, mitä olisin siihen lappuun raapustanu. Net sanat ja laushet mitä ratiosta kuulin, pyörivät syvämessäni vieläki. Että hyvinvointi suomesta häätys päästä paremminvointi suomhen. Tätähän mie yritän työniki puolesta toitottaa. Ja sitäki että jokaisen hyvinvointi alkaa omasta ittestä, niin se sano ratiossaki.

Hemmetti, net on vain sanoja tänä aikana jolloin ihimisille on päätäntävalta annettu heän työpaikoistaan. Jos nuot sanat konkretisoituvat teoiksi, niin mie luppaan äänestää seuraavissa kansanedustaja vaaleissa arjen turvallisuuden ja hyvinvoinnin puolesta.  Ja jos sen sai Katainen aikhan niin ei kai sille maha mithän? Mutta että kokoomusta? MInä? Voi silimäni terhän…

Ps. Näissä vaaleissa annoin ääneni naiselle, joka edustaa myös näitä asioita ja arvoja. Olen kirjoittamani numeron takana ja seison ehokkaan rinnalla.

Äkkiselthän uskaltasin väittää, että maaseudun elävänä pitäminen on tahtotila. Sei tarkota sitä, että häätyy lisätä rojektirahoja ja muita omaehtoisen kehittämisen tukia, vaan se tarkoittaa sitä, että jos valtiovalta oikiasti ymmärtäs kuinka tärkeä asia on elinvoimainen maaseutu, niin se tekis lain jolla tämä mahollistettas. Mikhän asia enemmän maaseutua elävöittäs ja pitäs kyliä asuttuina ko valtion tukema asutuspolitiikka. Ei sitä varmhan enhän tarvis mithän asutuskyliä rakentaa niinko silloin vuona kivi ja keppi. Meillon kyllä tuola kylissä asumattomia taloja ja torppia, jokka pienellä entrauksella saatas asuin kunthon. Minusta valtion tulisi ottaa vastuuta asiasta ja rakentaa maallemuuttoon järjestelmä jossa tuettas muuttajia valtion lainalla ja sen päälle vielä pienellä muuttopalkkiolla. En usko että innostuksen ja kiinnostuksen virittämiseen tarvittas isoja summia. Ainaki solis taatusti vähemmän ko mitä son syytäny ulkomaisten pankkien tukemishen.

Kyllon ikävä Kekkosen aikoja  - ja jopa Vennamon. Net se vain olivat viishaita miehiä näissä maaseutupoliittisissa asioissa. Miksei semmosia enhän ole?

Asiahan on nimittäin niin että jokaisella suomalaisella on juuret maalla. Joillaki vain vähän useamman sukupolven takana. SIlloin ko ihmiset asuivat kylissä ja sukujensa keskellä, moni asia yhteiskunnassakin oli toisin Siinä vaiheessa kun maalaisia alethin pakkosiirtää kaupunkeihin, millon milläki syyllä, alkoivat myös erilaiset vaikeuet.  Ko mietithän sitä kauanko ja montako sukupolvea on vienyt aikaa, että meistä on tullut meitä, niin jopa vapaaehtoinen pakkomuutto on aiheuttanut sen, joskus tiedostamattomankin, koti-ikävän. Ja tämä tuo mukanaan sosiaalisia ongelmia. Kun ihmiset ovat tyhjän päällä, heillä ei ole paikkaa yhteiskunnassa, tilipussi tulee kelan tai sossun kautta. EI siinä paljon ole tunnetta että pittää yhteiskuntaa pystyssä siinä missä muukki.

Mutta…. siihen olisi helppo, ja meille kaikille hyvä, ratkaisu. Niinko tuossa aikasemmin sanoin, valtion tulisi ottaa tämä asia haltuun. Antaa halukkaille ihimisille mahollisuus tulla takaisin kotiin. Tai hankkia käytetty talo kylästä. Tai jopa rakentaa sellainen. Ja mithän siihen tarvittas? 1) Asuntopoliittiset ratkaisut sen mallisiksi että maalle muutto mahdollistetaan (lainat, avustukset) 2) tietoliikenneyhteydet kyliin niin että työvoiman hajasijoittaminen maakuntaan onnistuu 3) verokevennyksiä niille joiden matka taajamaan on yli 20 km 4) työmatkavähennysten ajantasalle laittaminen.  Näihin kun valtion satsaisi, ja asiat saataisiin järjestykseen niin onhan se kumma etteikö kylät kehittyisi ja kunnat samoin. Nimittäin palveluiden tarjonta tulisi ihan automaattisesti tuon myötä kyliin. Kunta ehkä joutus vähän panostamaan, mutta varmasti kunnassakin ymmärretään että kunnan vahvuus ja vetovoimaisuus on juuri sellainen kuin se on sen perimmäisessä kolkassa.

Että herrat ja rouvat kansanedustaja ehokkaat, mitäs ootta mieltä?

..

On se vain niin soma lueskella näinä päivinä tievotusvälinheitä. Suomi on näemmä saanu näijen vaalien myötä ihan uuven muotisananki ja son persu. Somaa on se etten ainakhan mie ole oikhen päässy siihen politiikhan sisäle. Ihan välissä pöljättää se uhoaminen. Vaikka hyä ystäväniki on persujen ehokas. Voin vain kuvitella kuinka isoa tuo politiikan teko etelässä on ko sielon vallalla se Soini. Meiltä puuttuu semmonen valovoimanen veturi täältä lapista. Ei se Hemmokhan siihen pystynyt. Vaikka muuten ihan hyä mies onki.

Son mulle kans aikamoinen mysteeri, että miten paljon rahhaa panhan haaskiin näijenki vaalien kans. Ehokkailla on semmosia vaaliputjetteja etteihän meikäläinen ossaa ees niin isoja rahoja käsittääkhän. Se kävi tässäki samoin ko markasta siirtymisen kans muutenki; markan merkki muuttu euron merkiksi. Eihän kai sitä muuten voi ymmärtää että ihimisillon jopa 50 tuhannen vaalibutjetit. Son nimittäin mummonrahassa melekein 300 tuhatta markkaa. Huh huijaa, lujassa on työpaikka. Ja eihän siinä sitten mithän jos sen työpaikan saapi, sillon sitä joteki pystyy vishin velakki kuittaamhan. Mutta sama veleka on sittenki jos eduskuntapaikka jääpi saamatta.

Mutta toishaalta, kaikki ei ole musta tai valkoista, on myös mustavalkoista. Varmhan se luotettavuus ja uskottavuus tullee siitäkin että minkä verran sie pystyt olemhan kentällä normaalien ihimisten kanssa, kuuntelemhan heijän sanomisiaan. Ja kuulemhan niitä, ei siis pelkästhän kuuntelemhan. Net edustajat jokka ovat satsanneet vaaleihin isoja summia, ovat pitkälti aika epäitsekkäitä. Nimittäin jos sulla on takataskussa 50 donan vekseli, Ojalan laskuopin mukhan sen lyhentäminen kestää vuosikausia jopa kansanedustajan palkalla. Eli intressi ei siis voi olla pelkästään itsekäs. Ihimisellä on siis oikiasti tahto ja halu auttaa alueensa asioiden etheenpäin menoa. Näinhän son pakko ajatella.

Mutta minkälaisen ehokkaan mie tahtosin läpi? Miehän olen siitä erikoinen äänestäjä, että aina olen äänestänyt ihmistä, koskhan en ole puoluetta. Sen kerran ko en oikhen tienny ketä äänestäsin, jätin äänestämättä. AInahan se ääni mennee puolueellekki ja meikäläisen äänen on saanu jo aika moni puolue. Mutta oikiasti, mimmonen se minulle passeli kansanedustaja olis. Ensinnäki sen häätys olla henkilökohtainen tuttu. Semmonen joka tietäs mikä se mie oikhen olen, mithän se mie oikhen ajattelen. Ja sitten sen häätys olla niin viksu, että se aina silloin tällön älväis kysyä että mithän sille EIjalle kuuluu…. onko kylärintamalla mithän uutta? Solis hyä ko se tietäs ja ymmärtäs nämä pienten kylien, pienten ihimisten ongelmat. Sen, että auto häätyy olla, satika että kaksiki. Kelkka häätyy olla, ja mönkijä. Sitten se ymmärtäs sen, että ko net on niin ikinä ei oo rahhaa. Sitten ko on pari poikalasta lisäksi niin sitten pitää olla mopoa, moottoripyörää, autoa… Ja jos sullon pari tyvärtä, niin voi mahoton sitä rahan kulua niihin klänikeihin ja muihin. Matkat on pitkät joka paikhan mihin suinki vain pitäs mennä. Se vaatii rahan lisäksi aikaa. Yhen lapsen harrastus on 40 km tuohon suunthan, ja toisen 20 erinsuunthan. Siinon isi ja äiti täystyöllistettyinä. Ja työpaikka on vielä varmasti toishaalla.  Jo se työpaikka on. Se se vasta onki ankijaa, jos vakituista tuloa ei ole. PItkien etäisyyksien alueella se tekkee niin tiukkaa että tekkee jo kipiää. Kaikkia näitä asioita sen ihimisen joka minun valtakirjan saa, pitäs ymmärtää.

Son vaan niin, että minua ei lopputulemassa paljon lohuta pelkkä ymmärrys. Miehän vaadin, että minun ethen tehhään asioitaki. Ei net minun vaateet ja asiat oo sen kummosempia ko kelhän muullakhan, mutta niitei saa unohuttaa. Siinäpä sonki se puluma, että mitenkhän sielä arkadialla päästäs vihoin ja viimein oikheijen asioijen juurelle. Olisko se sittenki minun ite häätyny ruveta ehokkaaksi? Olis ainaki varmistanu sen, että minun asiat olis menny etheenpäin? Ei vaineskhan, minusta semmoshen oils. Mutta onneksi meillon ihimisiä jokka ovat panhet kaikkensa pelhin ja ovat valmiita kuulemaan ja viemään meidänki asioita sinne etelhän.

Mieki kuttuin kaikki miun kansanedustajaehokas kaverit kaffille 7.4. klo 18.00. Yhtäkkiä huomasinki, että kutsu kiinnosti ja hääty alkaa isompaa pirttiä katsastamaan. Mutta onneksi oli hyät välit tuon naapurin isännän kanssa, ja siispä met kaikki tavathan Pienimaan Jarin pirtissä silloin. Tulkaa kuulemhan! Äänestäminen on meijän kansalaisvelvollisuus. Toinen vaihtoehto on pysyä hiljaa seuraava vaalikausi! (ja mie en ainakhan siihen onnistu)